Kuulun siihen harvinaiseen koulukuntaan, joka ei virkannut patalappua kouluaikoinaan. Niinpä päätin nyt rohkeasti kokeilla sellaista, sillä juhannuksen jälkeiseen elämääni kuuluu uusi käsityö-projekti, joka jatkuu aina jouluun. Tosin patalapusta ei tullut ihan mallikelpoista, mut lahjoitin sen vitsi-mielessä tätini miehelle, joka hymyssä suin kehaisi sen sopivan pihakotaan ;) Saanen ennen kuvan julkaisemista muistuttaa, että mulla menee aina näihin projekteihin sisäänajamisessa pari kuukautta...enhän mä siitä isoäidinneliötäkään hetkessä oppinut, vaan itku-potku-raivareiden kautta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti